publicerad: 2015
suveränitet
suver·än·itet
[‑ite´t]
substantiv
~en • till 1suverän 1,2
Singular | |
---|---|
en suveränitet | obestämd form |
en suveränitets | obestämd form genitiv |
suveräniteten | bestämd form |
suveränitetens | bestämd form genitiv |