publicerad: 2015
krigsgudinna
krigs|gud·inna
substantiv
~n ‑gudinnor • särsk. i antik mytologi
Singular | |
---|---|
en krigsgudinna | obestämd form |
en krigsgudinnas | obestämd form genitiv |
krigsgudinnan | bestämd form |
krigsgudinnans | bestämd form genitiv |
Plural | |
krigsgudinnor | obestämd form |
krigsgudinnors | obestämd form genitiv |
krigsgudinnorna | bestämd form |
krigsgudinnornas | bestämd form genitiv |