publicerad: 2015
mähä
mähä
substantiv
~et el. ~t; pl. ~n • ⟨vard.⟩ alltför beskedlig person, våp: ett riktigt mähä
Singular | |
---|---|
ett mähä | obestämd form |
ett mähäs | obestämd form genitiv |
mähäet (mähät) | bestämd form |
mähäets (mähäts) | bestämd form genitiv |
Plural | |
mähän | obestämd form |
mähäns | obestämd form genitiv |
mähäna | bestämd form |
mähänas | bestämd form genitiv |