publicerad: 2015
vakuum
vaku·um
[va´k(u)um]
substantiv
~et; pl. ~ • lufttomt rum; tomrum; äv. bildl.
Singular | |
---|---|
ett vakuum | obestämd form |
ett vakuums | obestämd form genitiv |
vakuumet | bestämd form |
vakuumets | bestämd form genitiv |
Plural | |
vakuum | obestämd form |
vakuums | obestämd form genitiv |
vakuumen | bestämd form |
vakuumens | bestämd form genitiv |