publicerad: 2015
behaviorist
behavi·or·ist
[‑is´t]
substantiv
~en ~er behaviorism
Singular | |
---|---|
en behaviorist | obestämd form |
en behaviorists | obestämd form genitiv |
behavioristen | bestämd form |
behavioristens | bestämd form genitiv |
Plural | |
behaviorister | obestämd form |
behavioristers | obestämd form genitiv |
behavioristerna | bestämd form |
behavioristernas | bestämd form genitiv |