publicerad: 2015
paranoiker
para·no·ik·er
[‑nå´‑]
substantiv
~n; pl. ~ paranoia
Singular | |
---|---|
en paranoiker | obestämd form |
en paranoikers | obestämd form genitiv |
paranoikern | bestämd form |
paranoikerns | bestämd form genitiv |
Plural | |
paranoiker | obestämd form |
paranoikers | obestämd form genitiv |
paranoikerna | bestämd form |
paranoikernas | bestämd form genitiv |