publicerad: 2015
människokunskap
männ·isko|kun·skap
N mänsko|kun·skap
substantiv
~en människa kunskap| Singular | |
|---|---|
| en människokunskap | obestämd form |
| en människokunskaps | obestämd form genitiv |
| människokunskapen | bestämd form |
| människokunskapens | bestämd form genitiv |


