publicerad: 2015
bevissäkring
be·vis|säkr·ing
substantiv
~en ~ar • ⟨jur.⟩ bevis 1 säkring 1
Singular | |
---|---|
en bevissäkring | obestämd form |
en bevissäkrings | obestämd form genitiv |
bevissäkringen | bestämd form |
bevissäkringens | bestämd form genitiv |
Plural | |
bevissäkringar | obestämd form |
bevissäkringars | obestämd form genitiv |
bevissäkringarna | bestämd form |
bevissäkringarnas | bestämd form genitiv |